MUMMIN SEIKKAILUT

Liimasin kiinni Interrail-passini ja sujautan sen seuraavaan postilaatikkoon. Ohjeiden mukaisesti näin kuuluu tehdä. Systeemi kerää tilastoa varten informaatiota ja minä saa jossain vaiheessa pienen lahjan. Junassa istun vielä viimeistä pätkää Pasilaan, mutta eikös nyt voi jo onnitella itseään? Mahtavan upea reissu takana ja olen varmaan kasvanut henkisesti ainakin viisi senttiä. Että uskalsin! Että selviydyin! Että osasin ottaa ilon irti ja nauttia! Jee! Muutama huomio: En käyttänyt kertaakaan reppuna tätä hankkimaani pyörällistä matkalaukkua, jossa myös hihnat. Kepeästi pystyy 10 kiloa painavaa laukkua portaissa tarvittaessa kantamaan. En tule vastaisuudessa varaamaan majoituspaikaksi mitään sellaista paikkaa, missä ei ole elävää ihmistä vastaanottamassa. Matkustelun parhaita pointteja on erilaisten ihmisten kohtaaminen. Pysähtymisiä pitkin matkaa olisi voinut olla enemmän. Eli näin kauas kun menee, olisi 15:n matkapäivän lippu ollut parasta ja vastaavasti lisäpäiviä itse ma...

Olisiko tämä viimeinen blogipäivitykseni? Saas nähdä. Vuorokauden olen nyt istunut junassa yhtä soittoa - ja siitä saan syyttää pelkästään itseäni. Liian tiukka paluuaikataulu kerta kaikkiaan. Mutta ei suurempaa harmia. Junassa on aina hienoa katsella maisemia. Samalla tajuaa, miten matka taittuu ja ymmärtää paremmin välimatkoja. Sveitsi aamupäivällä Yöjunalla Tanskan läpi Istun nyt niin turvallisesti SJ:n snabbtågetissa Ruotsin kamaralla, että tuntuu kuin olisin kotiin jo tullut. Ihan lelliä. Matka Milanosta Zürichin kautta Hampuriin ei taas ollut mitenkään erityisen lelli. Alkupätkällä Milanon junanvaunusta oli ilmastointi mennyt rikki ja oli aika hikiset oltavat Zürichiin asti. Zürichistä jatkava juna taas oireili ja Baselista saatiin uusi menopeli käyttöömme. Matkalaukut siirtyivät sukkelaan junasta toiseen. Pientä epävarmuutta minulla oli kyllä saksankielisistä kuulutuksista, mutta onneksi vierustoverini, nuori opiskelija Joel Sveitsistä piti minua ajan tasalla. Joel...

Nyt taas pientä jännitystä: ensinnäkin olen taas omillani. Oman yksityisen reilimatkani viimeinen vaihe alkaa. Lisäksi lipulla on enää kolme päivää matkustusaikaa. Matka kotiin on pitkä, mutta tuossa ajassa pitäisi onnistua. Milano-Zürich-Hamburg-Kööpenhamina-Tukholma, siitä laivalla Turkuun ja kotiin. Paperilla kaikki näyttää hyvältä. Vaihtoaikaa on solmukohdissa riittävästi (1-2 tuntia/vaihto). Toivottavasti. Milano-Zürich -reitillä sain istumapaikan 61. Seat 61  Hyvä enne? Jippii, kohta lähdetään.

En ole aiemmin sellaisessa majoituspaikassa ollut, missä sisäänkirjautuminen hoidetaan täysin tapaamatta ketään ihmistä ja missä käytetään ”virtuaalista avainta” päästäkseen asuntoon. Milanossa tämäkin tuli nyt tälle mummille tutuksi. Sähköpostiin sain ohjeet, miten toimia. Lopulta sain viestin, missä virtuaaliset avaimet osoitteen ulko-ovelle ja varsinaiseen huoneistoon. Ei siis mitään koodia, mikä pitää näppäillä, vaan kännykälle ilmestyneiden ”painikkeiden” avulla hoitui kaikki. Pienen sähläyksen ja turhan hermoilun jälkeen onnistuin. Sisään päästiin. Ja voi että, itse majoituspaikkahan osoittautui varsin tasokkaaksi! Ei todellakaan mitään valittamista. Meillä on huoneessa keittiönurkka, ilmastointi pelaa, kylppäri on jättikokoinen ja kaiken kruunaa vastikään tehty remontti. Jos nyt jotain pitäisi kritisoida, niin onhan tämä asunto melko kliininen varsinkin ihanan Genova-kämpän jälkeen. Tämä ihan kohtuuhintainen ”flat” sijaitsee loistavalla paikalla aivan Milano Centralen tuntu...

Raiteet veivät eteenpäin Milanoon, ja Ligurian pääkaupunki Genova on jo mennyttä elämää. Pakko kuitenkin sanoa pari sanaa mainiosta majoituksestamme tuolla. Varasin huoneen siis Airbnb:n kautta, eikä systeemi pettänyt nytkään. Piazza Ferrarin vieressä vanhan kaupungin kujien tuntumassa alkoi ihana asunto ylimmässä kerroksessa tuntua jo ihan kodilta näiden viiden päivän aikana. Kauniilta parvekkeelta oli vaikuttava näkymä Genovan kattojen yli aina satamaan asti. Ehdoton lempparipaikka, missä istuttiin niin aamiaisella kuin auringon painuessa horisonttiin. Romanttinen kuukin kasvoi siellä melkein täydeksi. Olen ilmeisesti parvekefriikki. Kaupungin äänet kaukana alla, tervapääskyjen huimat lennot ja kirkonkellojen soitto. Mieli lepäsi. Eilen kaupunkielämän täytti näkyvästi Liguria Pride, ja se kyllä huomattiin parvekkeellakin. Biletys kujien siimeksessä jatkui yömyöhään, mutta juhlinta ja musiikin jumputus eivät häirinneet minua. Päinvastoin. Iloinen elämä se siellä vaan kuul...

Retkipäivä Cinque Terre’en alkoi sillä, että sain viestin kännykkään, että varaamamme laivamatka on peruttu. Kuulemma hankalat sääolosuhteet. Eilen illalla toki ukkosti ja tänä aamuna taivas oli harmaa, mutta muuten tuntui niin seesteiseltä, että oikein mietitytti miksi noin radikaali päätös. Okei, harmitti paljonkin, mutta nopeasti keksittiin varaplääni: mennään paikallisjunalla. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen juna Levantoon oli täynnä, mutta seuraavaan mahduimme. Levantosta pääsisimme Cinque Terre’en, joka on viiden rannikolla sijaitsevan entisen kalastajakylän rypäs, maailmanperintökohde. Se on myös supersuosittu matkailukohde, liiankin suosittu, jopa niin, että turistimäärää on ollut pakko rajoittaa. Turistimäärien kontrolli tapahtuu ilmeisesti 5 Terre -kortilla. Kortti maksaa 16€, ja sillä saa vapaasti kulkea junalla näiden viiden kohteen välillä. Oma interrail-lippuni kelpasi myös hyvin, mistä olin iloinen. Kesäkuussa on suhteellisen vähän turisteja liikkeellä, ...

Genova ei ole turistien suosiossa. Sillä on epähoukutteleva maine. Luin kaikenlaista tietoa Genovan historiasta, ja tosiaan on aikakausia, jolloin kaupunki on kokenut lamaa ja sen imago on repsahtanut. Kaupunkikuvaan on kuulemma kuitenkin kovasti panostettu viime aikoina. Täältä löytyy ihastuttava vanha kaupunki, satama-alue merimuseoineen ja akvaarioineen, funikulaareja, joilla pääsee näköalapaikkoihin. Matalan matkailuprofiilin vuoksi hintataso on ainakin toistaiseksi kohdillaan tässä kaupungissa. On hauskaa jäädä pitemmäksi aikaa yhteen paikkaan. Ja seikkailla vaihteeksi kaverin tai koko nelikon kanssa.  Tilasin juuri Jukalle ja minulle pienen laivamatkan Cinque Terre’en. Huomenna aamulla tiedossa tällainen huviretki. Eväskori mukaan!

Junamatka Veronasta Genovaan kulkee Milanon kautta. Joopa joo. Välttäisin kyllä Milanon, jos mahdollista. Hälyinen paikka, myöhästyneet junat ja hermostuneet ihmiset. Miten muuten voisi tuota Milanon asemaa luonnehtia. Mutta Milano saa vielä mahdollisuuden näyttää parempaa puoltansa. Sunnuntaina sinne muutamaksi yöksi. Saapi tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Tämän päiväinen käynti oli varsin pikainen. Istuin tungoksessa epämääräisen jalustan päällä ja haukkasin viimeisiä eväitäni. Aika konkarireilaajaksi sitä kokee jo itsensä. Rauhallinen, turvallinen mieli. Veronan juna oli myöhässä ja Genovan juna vastaavasti ihan ajoissa, joten odotteluaika jäi varsin kohtuulliseksi. Löysin paikkani junasta helposti. Lähimatkustajien kanssa syntyy useasti pieni yhteisö, jossa pintapuolisesti vaihdetaan pari sanaa, autetaan toisia saamaan matkalaukut ylähyllyille, vaihdetaan päikseen paikkoja, jos win win -tilanne. Genovan matka sujui tahmeasti. Juna oli tunnin myöhässä lopulta, mutta ymm...

Hieno upea reitti Veronaan Innsbruckista! Kerta kaikkiaan. Juna puikkelehti vuorten rinteillä, välillä pujahti tunneliin ja ulos ja taas seuraavassa laaksossa oli uutta nähtävää. Taisin istua vielä parhaalla puolella junassa - eli menosuuntaan nähden oikealla puolella. Maisemat avautuivat enemmän sinnepäin. Hienot näkymät on varmaan siltojen päällä kulkevalta autotieltäkin. Kovasti siellä näytti olevan pysähtyneitä rekkoja pitkässä, usean kilometrin ellei kymmenien kilometrien letkassa. Mikäköhän este siellä on vai onko siellä aina tuommoista? Brenner-solan jälkeen jäivät hiljalleen lumihuiput näkyvistä, mutta kovin vuorista ja jylhää seutua riitti lähes Veronaan asti. Valokuvat eivät tee oikeutta, mutta tällaisia maisemia. Veronassa oli paahtava helle! Kävelin kuitenkin sen jokseenkin kilometrin matkan B&B-majoitukseen. Perille päästyäni kiittelin onneani. Varasin huoneen maalis-huhtikuussa Hostelworldin kautta eikä netin avulla saa selkeää kuvaa, mitä oikein varaa. N...

Hämmästelin aamulla, miten hiljainen ja tyhjä kaupunki tämä Innsbruck on. Ei juurikaan liikennettä. Muutamia turisteja siellä täällä, ja jotkut turistipuodit alkoivat laiskasti availla ovia kello kymmenen. Kunnes lopulta tajusin, että helluntai on kaksipäiväinen pyhä mm täällä Itävallassa. Tämä maanantaipäivä on pyhäpäivä. Normikaupat pysyivät kuin pysyivät kiinni koko päivän, jopa ruokakaupat, mikä hieman harmitti. Olisin ostanut huomiset matkaeväät Veronaan ja kenties jotain naposteltavaa illaksikin. Muutoinhan avarat kadut olivat vain plussa. Rauhassa saa kulkea ja nähdä. Polkupyörä olisi ollut oiva valinta kaupungin tutkimiseen. Ensi kerralla sitten. Goldenes Dachl ylhäältä Stadtturmin tasanteelta  Nousin Hungerburgbahn-hissillä ylös lähirinteelle, ja sieltä jatkui matka ylös lumirajalle Seegrube-tasanteelle 1905 m korkeudessa. Seegrubesta löytyy ravintola ja sieltä pääse jatkamaan vielä ylös huipulle. Jätin se tekemättä, koska oli pilvistä ja hieman huono näkyvyys. Hi...

Kai tämä on joku pitkäaikainen unelma. Tulla tänne Alppien keskelle, katsella miten aurinko painuu vuorten taa. Siemailla viiniä pitkän junamatkan jälkeen. Täällä nyt ollaan, ihmeellistä! Kirkonkellot soivat laaksossa ja mustarastas laulaa. Oliko toi mustapääkerttu? Olen tyytyväinen majoituspaikkaan jo nyt. Marmota hostel noin 3 km keskustasta, melkein luonnon helmassa. Eilisen ja tämän päivän reitit ovat sujuneet kuin leikki. Aikataulu petti vain München - Innsbruck välillä. Kolme varttia myöhässä, vaan eipä haitannut tätä lomalaista. Junassa on mukava katsella maisemia, lueskella hyvää kirjaa, syödä eväitä, ottaa pienet torkut.  Matkalukemisena minulla on tällainen kirja: Vähän vitsinä valittu, mutta onkin osoittautunut vallan mainioksi jännäriksi. Kirjan pääpointti ei ehkä ole niin junamaailmaan liittyvä, mutta luo kuitenkin hyvän miljöön tarinalle. Voisin jopa suositella kepeänä luettavana junamatkalle. Paula Hawkins, Nainen junassa. Toinen kirja on Kyllikki ...

Vieressä istuva mies luki englannin kielistä artikkelia. Syrjäsilmällä näin otsikon: The importance of Elsewhere. Enempää en saanut tolkkua, mistä kyse. Hmm, the importance of Elsewhere... Joku valo syttyi. Hämärä mielikuva runoilijasta, jolla noin filosofinen teos. Googlaamalla selviää että Philip Larkin. Matkalla on aikaa ajatella, varsinkin kun reilaa yksin eikä sosiaalinen elämä täytä päivän kulkua. Jäin pohtimaan tuota käsitettä ”elsewhere” ja sen tärkeyttä. Heideggerillakin on toki sanottavansa aiheesta, mutta pintapuolisemmin pieni omakohtainen huomio: On merkillistä, että matkan päällä  tuntuisi olevan enemmän ”läsnä”, ”tässä ja nyt” kuin kotona arjen keskellä. Kun on ”muualla” on paradoksaalisesti enemmän ”tässä”. Uskoisin että tämä kokemus liittyy vahvasti ”maata pitkin matkustamiseen”. Psyyke kulkee mukana eri tavalla kuin lentäen. Täysin epäsosiaalinen en kuitenkaan ole ollut tänään. Facebookin ”Maata-pitkin-matkustavat” -ryhmäläisiin kyllä törmää tällä Tukholma-Ham...

Matka alkanut vaikka se ei vielä edes tunnu siltä. Kyse on lähinnä lähtöviivalle asettumisesta. Juna Turkuun ja Viking Gracella yli. Viking Grace, tietoinen valinta, on ekologisimmasta päästä, jos aikoo laivamatkustella. Purjeen lisäksi laiva käyttää riskitöntä, nestemäistä maakaasua. Kehitys kehittyy! Helppoa on kulkea matkatavaroiden kanssa. Samsonite-laukku oli kyllä ehkä turhan tyyris, mutta se onkin investointi. Kuten aiemmin kerroin, sen saa kätevästi myös reppuna selkään. Pakkasin ja punnitsin sen: 10 kg, ei paha! Lisäksi muutamia kiloja tulee olka- ja vyölaukusta.

Huomenna on sitten tämä odotettu lähtö. Melkein kaksi viikkoa reilia pitkin Eurooppaa. Tai noh, lähinnä Ruotsin ja Saksan läpi Itävaltaan ja Pohjois-Italiaan - ei pitemmäs. Siinäkin on riittävästi  haastetta. En nimittäin ole koskaan matkustellut tällä tavalla yksin ja hieman jänskättä koko seikkailu. Olen hankkinut Interrail 60+ -lipun, sellaisen, jolla voi matkustaa 10 matkapäivää kahden kuukauden ajan. Hinta oli 325€, kun ostin sen alennettuna ajoissa keväällä. Matkalipun lisäksi on hankittuna nippu paikkalippuja ja myös majoitukset on tarkkaan selvitetty. Paikkalippuihin on mennyt reippaasti yli 100€. Muistikuvat nuoruuden reileistä junan käytävillä notkumisesta ei innosta. Siksi varmuudenkin vuoksi istumapaikka etukäteen. Joskin kyllä joo, joihinkin juniin se on pakollinen. Esim. Ruotsi ja Italia ovat näitä ei niin reilaajia suosivia maita. Matkalaukkupolitiikka on myös kiinnostava. Rinkan skippasin ja ostin pyörällisen, perässä vedettävän matkalaukun, missä on sellain...