VIISI MAATA
Retkipäivä Cinque Terre’en alkoi sillä, että sain viestin kännykkään, että varaamamme laivamatka on peruttu. Kuulemma hankalat sääolosuhteet. Eilen illalla toki ukkosti ja tänä aamuna taivas oli harmaa, mutta muuten tuntui niin seesteiseltä, että oikein mietitytti miksi noin radikaali päätös. Okei, harmitti paljonkin, mutta nopeasti keksittiin varaplääni: mennään paikallisjunalla.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen juna Levantoon oli täynnä, mutta seuraavaan mahduimme. Levantosta pääsisimme Cinque Terre’en, joka on viiden rannikolla sijaitsevan entisen kalastajakylän rypäs, maailmanperintökohde. Se on myös supersuosittu matkailukohde, liiankin suosittu, jopa niin, että turistimäärää on ollut pakko rajoittaa. Turistimäärien kontrolli tapahtuu ilmeisesti 5 Terre -kortilla. Kortti maksaa 16€, ja sillä saa vapaasti kulkea junalla näiden viiden kohteen välillä. Oma interrail-lippuni kelpasi myös hyvin, mistä olin iloinen.
Kesäkuussa on suhteellisen vähän turisteja liikkeellä, ja varsinkin juuri tänä pilvisenä päivänä meitä matkailijoita oli poikkeuksellisen vähän, kerrottiin. Minusta taas väkeä oli aivan järkyttävän paljon! Tungosta piisasi kujilla ja ravintoloissa. Vähän meni jopa maku tähän kohteeseen täytyy sanoa. Huhti-toukokuu tai syys-lokakuu voisivat olla paremmat ajankohdat, jos haluaa tänne uudestaan. Junasysteemi tuntui myös turhan konstikkaalta. Vessattomat junat eivät myöskään ole ihan paras ratkaisu tällaiselle monen tunnin junaretkelle. Vähäsen pettynyt olin, vaikka samalla tämän uskomattoman paikan näkeminen omin silmin oli kieltämättä kiehtovaa.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen juna Levantoon oli täynnä, mutta seuraavaan mahduimme. Levantosta pääsisimme Cinque Terre’en, joka on viiden rannikolla sijaitsevan entisen kalastajakylän rypäs, maailmanperintökohde. Se on myös supersuosittu matkailukohde, liiankin suosittu, jopa niin, että turistimäärää on ollut pakko rajoittaa. Turistimäärien kontrolli tapahtuu ilmeisesti 5 Terre -kortilla. Kortti maksaa 16€, ja sillä saa vapaasti kulkea junalla näiden viiden kohteen välillä. Oma interrail-lippuni kelpasi myös hyvin, mistä olin iloinen.
Kesäkuussa on suhteellisen vähän turisteja liikkeellä, ja varsinkin juuri tänä pilvisenä päivänä meitä matkailijoita oli poikkeuksellisen vähän, kerrottiin. Minusta taas väkeä oli aivan järkyttävän paljon! Tungosta piisasi kujilla ja ravintoloissa. Vähän meni jopa maku tähän kohteeseen täytyy sanoa. Huhti-toukokuu tai syys-lokakuu voisivat olla paremmat ajankohdat, jos haluaa tänne uudestaan. Junasysteemi tuntui myös turhan konstikkaalta. Vessattomat junat eivät myöskään ole ihan paras ratkaisu tällaiselle monen tunnin junaretkelle. Vähäsen pettynyt olin, vaikka samalla tämän uskomattoman paikan näkeminen omin silmin oli kieltämättä kiehtovaa.
Kommentit
Lähetä kommentti