LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN
Olisiko tämä viimeinen blogipäivitykseni? Saas nähdä.
Vuorokauden olen nyt istunut junassa yhtä soittoa - ja siitä saan syyttää pelkästään itseäni. Liian tiukka paluuaikataulu kerta kaikkiaan. Mutta ei suurempaa harmia. Junassa on aina hienoa katsella maisemia. Samalla tajuaa, miten matka taittuu ja ymmärtää paremmin välimatkoja.
Istun nyt niin turvallisesti SJ:n snabbtågetissa Ruotsin kamaralla, että tuntuu kuin olisin kotiin jo tullut. Ihan lelliä. Matka Milanosta Zürichin kautta Hampuriin ei taas ollut mitenkään erityisen lelli. Alkupätkällä Milanon junanvaunusta oli ilmastointi mennyt rikki ja oli aika hikiset oltavat Zürichiin asti. Zürichistä jatkava juna taas oireili ja Baselista saatiin uusi menopeli käyttöömme. Matkalaukut siirtyivät sukkelaan junasta toiseen. Pientä epävarmuutta minulla oli kyllä saksankielisistä kuulutuksista, mutta onneksi vierustoverini, nuori opiskelija Joel Sveitsistä piti minua ajan tasalla. Joel osoittautui myös reilaajaksi suuntana Suomi, ja kaiken kukkuraksi opiskeli hän siinä viereisellä penkillä suomen kieltä (!). Suomalaistaustainen tyttöystävä mielessä ja vahvana motivaattorina. Kokeilimme keskustelua suomeksi, ja hienostihan se sujui!
Juna oli hieman myöhässä takkuilun vuoksi, mutta ei hätää - olihan Hampurin päässä lähes kaksi tuntia vaihtoaikaa. Näin kuvitteltiin, kunnes juna, missä matkustettiin, prakasi sekin. Kaputt! Siihen tyssäsi. Voi tuskan hiki! Saksalaiset kuitenkin osaavat keinot. Matkalaukut siirtyivät kertaalleen sukkelaan uuteen junaan, ja matka jatkui. Mutta mutta - mojova, lähes kahden tunnin vaihtoklappi oli kurottu umpeen ja menetetty. Nyt sitten jännitettiin keretäänkö Köpiksen junaan. Aika tiukoille menee! Joel oli minulle kullanarvoinen kumppani, täytyy sanoa. Rauhallinen, selvitti asiat konnarille ja suhtautui avoimella mielellä vastoinkäymiseen. Oltiin samassa jamassa ja junassa. Ruotsiin pitäis päästä ja vielä Suomeenkin.
Punottiin juonia. Keksittiin b-suunnitelma: Köpikseen lähtee flixbussi yöllä Hampurin asemalta. Ennättäisimme ainakin sillä johonkin Tukholman junaan eikä vahinko olisi niin katastrofaalinen. Huoh!
Jee, B-plääniä ei onneksi tarvittukaan. Köpiksen juna odotti meitä viimeisiä matkustajia sen kymmenisen minuuttia, mitä myöhästyttiin. Päästiin juoksujalkaa kyytiin ja kaikki hyvin! Onni onnettomuudessa, että löysin näin sympaattisen kaverin juuri tältä matkalta.
Vuorokauden olen nyt istunut junassa yhtä soittoa - ja siitä saan syyttää pelkästään itseäni. Liian tiukka paluuaikataulu kerta kaikkiaan. Mutta ei suurempaa harmia. Junassa on aina hienoa katsella maisemia. Samalla tajuaa, miten matka taittuu ja ymmärtää paremmin välimatkoja.
 |
| Sveitsi aamupäivällä |
 |
| Yöjunalla Tanskan läpi |
Istun nyt niin turvallisesti SJ:n snabbtågetissa Ruotsin kamaralla, että tuntuu kuin olisin kotiin jo tullut. Ihan lelliä. Matka Milanosta Zürichin kautta Hampuriin ei taas ollut mitenkään erityisen lelli. Alkupätkällä Milanon junanvaunusta oli ilmastointi mennyt rikki ja oli aika hikiset oltavat Zürichiin asti. Zürichistä jatkava juna taas oireili ja Baselista saatiin uusi menopeli käyttöömme. Matkalaukut siirtyivät sukkelaan junasta toiseen. Pientä epävarmuutta minulla oli kyllä saksankielisistä kuulutuksista, mutta onneksi vierustoverini, nuori opiskelija Joel Sveitsistä piti minua ajan tasalla. Joel osoittautui myös reilaajaksi suuntana Suomi, ja kaiken kukkuraksi opiskeli hän siinä viereisellä penkillä suomen kieltä (!). Suomalaistaustainen tyttöystävä mielessä ja vahvana motivaattorina. Kokeilimme keskustelua suomeksi, ja hienostihan se sujui!
Juna oli hieman myöhässä takkuilun vuoksi, mutta ei hätää - olihan Hampurin päässä lähes kaksi tuntia vaihtoaikaa. Näin kuvitteltiin, kunnes juna, missä matkustettiin, prakasi sekin. Kaputt! Siihen tyssäsi. Voi tuskan hiki! Saksalaiset kuitenkin osaavat keinot. Matkalaukut siirtyivät kertaalleen sukkelaan uuteen junaan, ja matka jatkui. Mutta mutta - mojova, lähes kahden tunnin vaihtoklappi oli kurottu umpeen ja menetetty. Nyt sitten jännitettiin keretäänkö Köpiksen junaan. Aika tiukoille menee! Joel oli minulle kullanarvoinen kumppani, täytyy sanoa. Rauhallinen, selvitti asiat konnarille ja suhtautui avoimella mielellä vastoinkäymiseen. Oltiin samassa jamassa ja junassa. Ruotsiin pitäis päästä ja vielä Suomeenkin.
Punottiin juonia. Keksittiin b-suunnitelma: Köpikseen lähtee flixbussi yöllä Hampurin asemalta. Ennättäisimme ainakin sillä johonkin Tukholman junaan eikä vahinko olisi niin katastrofaalinen. Huoh!
Jee, B-plääniä ei onneksi tarvittukaan. Köpiksen juna odotti meitä viimeisiä matkustajia sen kymmenisen minuuttia, mitä myöhästyttiin. Päästiin juoksujalkaa kyytiin ja kaikki hyvin! Onni onnettomuudessa, että löysin näin sympaattisen kaverin juuri tältä matkalta.
 |
| Joel ja minä |
Kommentit
Lähetä kommentti