MUMMIN SEIKKAILUT

Bodensee on jäänyt mieleen ihan kouluajoilta. Sitä käsiteltiin maantiedon tunnilla, kun opiskeltiin Saksan joet ja järvet, mutta varmaan myös saksan oppikirjoissa oli kuvia ja kertomuksia tästä kauniista rajajärvestä. Nyt olen sitten täällä. Pilvistä on, hieman sadetta. Mielikuva ei ihan vastaa koulukirjojen aurinkoista, ihanaa Boden-järveä.  Hostelli sijaitsee aivan järven rannalla, Sveitsin puolella. Jäin pois Kreuzlingen Hafen -nimisellä asemalla, ja kävelin nelisensataa metriä tänne hostellille. Jos jatkaisin kävelyä saman verran eteenpäin, saapuisin Saksaan ja Konstanz-nimiseen kaupunkiin. Kaupungit muodostavat käytännössä yhteisen kaupunkialueen, kuten kartasta näkyy. Kartan sininen pallukka olen minä hostellissa.  Kreuzlingen valikoitui majoituspaikaksi, koska oli selkeästi halvempi kuin Konstanzin tarjonta. Mutta verrattuna muihin Euroopan yöpymispaikkoihin tällä reissulla, tämä on perin tyyris, 65€/yö. Kallista täällä Sveitsissä vaikuttaa olevan muutenkin. Eilen talon...

Nyt alkoi tämä yksi reilin kohokohta: Berninasolan ylittäminen junalla! Olin aivan täpinöissäni, kuten muutkin matkustajat ilmeisesti. Jokainen tyyppi kameran kanssa kuvia ottamassa. Meitä oli muuten yllättävän vähän tässä maisemajunassa. Pystyimme valtaamaan monta penkkiä tavaroillemme, ja jokainen sai istua ikkunan ääressä. Vastaantuleva maisemajuna näytti taas täpötäydeltä. Monessa matkailuesitteessä esitetään tämä legendaarinen junamatka juuri pohjoisesta etelään, Churista Tiranoon. Meillä taas suuntana oli Tirano - Chur.  Kuten graafisesta kuvasta näkyy, on nousu mieletön. Juna mutkitteli rinteitä ylös. Tunneleita oli jonkun verran, mutta yleisintä oli hienot näkymät alas laaksoihin ja vuorenrinteelle. Aivan täydellinen ei sää ollut. Sadepilvet roikkuivat huippujen edessä, mutta varsinaista sadetta oli yllättävän vähän.  Maisema ja kasvillisuus muuttuivat sitä mukaa, kun nousimme. Junassa kuulutettiin kolmella kielellä, kun lähestymme jotain erityisnäkymää. Se oli minusta...

Bergamolle sain sanoa hyvästit, kun aamupäivällä hyppäsin junaan luoteeseen kohti kaupunkia nimeltä Lecco. Se sijaitsee kauniin Como-järven rannalla. Leccossa kävelin rantaan, ihastelin maisemia ja otin valokuvia. Vuoret turkoosin värisen järven taustalla olivat jylhiä.  Kävin myös kahvittelemassa ja söin pizzapalan. Jälkiruokana gelato. Yllättävän kova nälkä oli jo tullut. Suomalainen ruokarytmi on säilynyt reissun ajan. Lounas maistuu, vaan ei niinkään tyypillinen italialainen myöhäinen illallinen.  Kaiken kaikkiaan minulla oli noin tunti aikaa Leccossa, kunnes seuraava juna vei minut eteenpäin Tiranoon. Tirano on Sveitsin rajalla sijaitseva pikkukaupunki, se mistä lähtee Bernina Express -juna vuorten yli. Olen iloinen, että tein tällaisen ”pyssäyksen” Leccoon juuri tuossa kohtaa päivän etappia. Monesti onkin järkevää jakaa matka kahteen osaan. Maisemien tuijottaminen pelkästään junan ikkunasta ei ihan tyydytä ja on kiva päästä jaloittelemaan.  Juna jatkoi, mutta se oli...

  Seija asuu Zanicassa, pienellä paikkakunnalla noin 5 km Bergamon keskustasta. Täällä olemme viettäneet tämän päivän, koska pieni kuumeinen lapsenlapsi on Seija-nonnan luona hoidossa.  Järjestely sopii erittäin hyvin minulle. Kaiken intensiivisen matkailun keskellä tavallinen kotipäivä tuntuu rauhoittavalta. Seijan kanssa ollaan päästy juttelemaan vielä lisää kaikesta, mitä kohtalo on tuonut mukanaan meidän elämiin opiskeluajoista. On juteltu kirjoista, joita ollaan luettu, kevyesti politiikasta ja ties mistä. Juoruiltu entisistä kurssikavereista… no ei vaineskaan, Paula, Mervi ja Marjatta 😅 …mutta olette olleet kyllä mielessä ja puheissa 🥰 Kiertelin pikkupaikkakunnan katuja kameran kanssa. Hiljainen tienoo, vain koululaiset liikenteessä. Kaupat olivat kiinni niin kuin Italiassa on tapana klo 13-15 välisenä aikana. Kyläkujan vieressä kasvoi maissia. Tarkemmin katsottua kasvi ei ollenkaan näyttänyt maissilta. Asia selvisi myöhemmin: pellolla viljeltiin durraa.  Seija ta...

  Aamuinen panorointi Perugian laaksoon, missä usva nousee kuin hornan kattilasta. Seuraava videopätkä on taas otettu minimetron tunnelista. Nämä sain kuvattua, kun aamuvarhain jätin Perugian majoituspaikan taakseni. Löysin hyvin tieni rautatieasemalle. Siitä alkoi pitkä, puuduttava ja monipolvinen junamatka Bergamoon.  Saavuin taas jälleen Firenzeen. Kolmas kerta viikon sisällä ja aina vaan junanvaihto mielessä. Ei koskaan niitä nähtävyyksiä. Joku kerta tulen kyllä tänne varta vasten ja käyn ne läpi. Nyt ei ole aikaa. Firenzessä Milanoon ja sieltä Bergamoon Seijan luo. Seija on vanha kurssikaveri Mikkelin ajoilta. Hän on asunut Bergamossa jo vissiin yli 40 vuotta.  Matkan varrelta bongattu Reggio Emilian juna-asema. Saavuin vihdoin määränpäähän, ja oli todella riemukasta tavata Seija taas vuosikymmenen/-nten jälkeen! Seijallapa oli auto! Sillä suhattiin eestaas Bergamossa. Vietiin minun kimpsut ja kampsut hostelliin, ja porhallettiin Citta Altaan. Kuulumisia vaihdettiin ...

  Perugian rautatieasemalta on vain pieni kävelymatka Minimetron pysäkille. Sieltä tulisi majoituspaikan ohjeiden mukaan matkustaa päätepysäkille Pincetto, jatkaa ylöspäin liukuportaita, kulkea katua pitkin viimeiselle talolle. Siellä olisi meidän kämppä. Vaikka satoi kaatamalla ja mieli vähän matalalla sen vuoksi, oli hulppeata olla juuri täällä legendaarisella Perugian Minimetrolla.  Muuta ei oikein ole päivitettävää tältä päivältä. Paitsi että junamatkan varrella oli hienoja graffiteja.  … ja syötiin koko matkan toistaiseksi hienoin ateria  täällä Perugiassa naapurikorttelin osteriassa. Alkupalat, pääruuat, jälkiruuat, espressot, limoncellot… vielä päälle paikan tarjoamat ekstrajuomat. Tämä oli meidän viimeinen yhteinen ilta. Huomenna kuljemme eri teitä, minä kohti Bergamoa. Heippa, Marita ja Päivi! Oli superta kulkea teidän kanssa nämä kuusi päivää. ❤️ Majoituspaikka: Le Camere di Casa Cassandra

Aamupäivällä olisi vielä poutaa, sanoivat sääennusteet. Sitten alkaisivat sateet. Tilaisuus täytyi hyödyntää, päätimme Päivin kanssa. Akvarellipaperit, värit ja pensselit kassiin ja menoks! Löysimme rauhaisan sisäpihan maalaamiselle. Sisäpiha osoittautui Palazzo Chigi-Saracinin kuuluisaksi nähtävyydeksi, eikä ollut suinkaan erityisen rauhaisa. Turistiryhmät kiertelivät tiuhaan tutustumassa pihaan, mutta kun pääsee flow’hun kuvan tekemisen kanssa kaikki sujuu häiriöistä huolimatta. Oli aivan älyttömän hauskaa taas maalata pitkästä aikaa!  Sateen ennustettiin alkavan keskellä päivää, ja tosiaan klo 12 se alkoi. Palattiin kämpille siinä lähikorttelissa. Sadetakit niskaan ja lounaspaikkaa etsimään. Loppupäivä satoi. Viimeistelin maalauksiani, Päivi ja Marita suunnittelivat jatkomatkaa kohti Sloveniaa ja Slovakiaa. Panostimme myös kotipäivälliseen, koska emme enää halunneet lähteä ulos kastumaan. Ulkona sateen ääniä, sisällä kotoisaa, rentoa. Huomenna arrivederci Siena, ja Perugia seura...