HUH HUH, MIKÄ PÄIVÄ!

 

Näkymiä junan ikkunasta: ylin Tšekki, seuraava Saksa ja alin Itävalta. 

Tätä päivää kauhistelin jo sitä suunnitellessa. Yhtä matkustamista aamusta iltaan. Periaatteessa suunnitelma oli hyvä, vain kaksi vaihtoa ja perillä olisin. Aloitin aikaisin aamulla matkani, ja vasta nyt illalla pääsin tänne hotelliin Villachiin. Tšekki-juna oli myöhässä ja joku vissiin päätti, että pudotetaan matkustajat kyydistä ja ”palataanpa pojjaat takaisin mistä tultiin”. Jäimme - töks! - väliasemalle, ja sieltä sitten kahdella eri paikallisjunalla Müncheniin. Alla olevassa aikataulukuvassa ei näy tuota paikallisjunaseikkailua. 

Maskeja pidetään junamatkoilla tunnollisesti ihan eteläisessä Saksassa, vaan laiskasti muualla. Itävallassa vain muutama satunnainen. Konduktöörit eivät puuttuneet maskittomuuteen. Mitään kuulutuksia tai tietoiskuja asiasta en huomannut. Olisiko niin, että myös Saksan junissa maskeista luovutaan? 

Junissa on kätevästi tilaa polkupyörille. 

Koko junanvaihtorumba aiheutti lopulta sen, etten kerennyt aikaisempaan Villachin junaan. Junanvaihto Salzburgissa, missä oli reilusti luppoaikaa. Hyödynsin sen ravintolakäynnillä. Missään en ole syönyt niin hyvää Frutti di mare -spagettia kuin Salzburgin aseman läheisessä katuravintolassa. Nam!

Kaikista kurjin juttu tapahtui Regensburgin aseman portaissa. Nyrjäytin nääs nilkkani kiirehtiessä junasta toiseen. Kyllä jalalla kävellä voi, mutta kävelen hitaasti, linkkaan. Turvonnut jalka tarvitsee kai lepoa. Maratonikävelyt on varmaan kävelty. Täytyy ottaa toipumisaika iisimmin. 

Tässä vielä kuvia huikeista Itävallan vuorista.