LIFE IS NOT A JOURNEY
Praha jää taakse. Juna vie kohti kylpyläkaupunkeja Karlovy Varya ja Marianske Laznea, ehkä paremmin tunnettuja nimillä Karlsbad ja Marienbad. Matka sujui mukavissa oloissa, sillä junanvaunut olivat silmiinpistävän uusia ja tyylikkäitä. Aamupäivä leppoisasti maisemia katsellessa ja sukkia neuloessa. Juna mutkitteli Vltava-joen joka kaarretta. Kaunista, mutta ilmeisen kuivaa on ollut, kun vesi alhaalla ja joen penkat näkyvissä. Jossain vaiheessa minun matkaa alkaakin kuin pyynnöstä sitten sataa. Ei haittaa - päinvastoin hyvää luonnolle. Sukka etenee vauhdilla. Voiko junassa oikeasti olla näin kotoisaa?
Hyppäsin pois junasta Karlovy Varyssa, ja kävin keskustan ravintolassa syömässä. Junassa ei ollut ravintolavaunua, ja muutenkin tuntuu järkevältä jaloitella, ettei koko päivä mene istuessa. Sade piti sopivasti taukoa, ja aurinkokin näyttäytyi. Ravintola ei ollut ihan aseman tuntumassa, vaan kävelyä eestaas tuli melkoisen sopivasti kuntoa ajatellen. Jotain kerkesin siinä ohessa jopa nähdäkin tästä kauniista kaupungista.
Loppumatka Marianske Lazneen kuljetaan paikallisjunalla, joka pysähtelee vähän väliä joka pikkukylän kohdalla. Oltiin tulossa Marianske Lazneen, kun kuulutettiin ja juna pysähtyi. Hyppäsin pois, enkä aluksi tajunnut mokanneeni. Että väärällä pysäkillä jäin pois, liian aikaisella. Miten saatoinkaan! Mutta ei hätää, liftasin yhden papparan kyydissä ja pääsin ihan perille majapaikkaani asti. Olin kyllä superkiitollinen hänelle! Vielen Dank! Sain muuten virkistää saksan kieltäni papan kyydissä. Danke schön! Englantia ei muuten monikaan täällä osaa.
Yksin, kun matkustaa, on aikaa miettiä kaikenlaista. Oikein fundeerata. Tähän päivityksen loppuun siis sopivasti filosofi Alan Wattsin matka-aiheista mietiskelyä.
Majoituspaikka: Šenk U Kovarny

Kommentit
Lähetä kommentti