JOKIRETKI

Elämyspäivä! Lähdimme Özgulin kanssa tänään Kettwigin vanhaan kaupunkiin jokea pitkin. Kettwigissä on Özgulin Weincafe. Sinne oli matka. 

Venematka kesti noin tunnin vastavirtaan. Takasin kestää matka kuulema vain puoli tuntia. Nautimme maisemista, kahvikupposesta ja auringosta, joka sopivasti alkoi paistaa. Nähtiin merimetsoja, harmaahaikara, kanadanhanhia, sinisorsia ja laulujoutsenia. Ruhr-joki on kokenut suuren muutoksen ja entisöinnin. Ruhr-alueen teollisuuslaitokset ja päästöt ovat aikoinaan pilanneet joen. Nykyään vesi on niin puhdasta, että joessa voi uida. 

Kettwig on aivan ihana pikkukaupunki, joka on hienosti säilynyt yli sotien. Menneen sodan pommit eivät tuhonneet tätä miljöötä. Vanha kaupunki kujineen ja perinteisine taloineen on kerta kaikkiaan viehättävä. 

Keskellä tätä vanhaa miljöötä on Özgulin viinikahvila, tunnelmallinen pieni holvitila kahdessa kerroksessa. Tila on entinen sepän paja, ja siellä on edelleen ikivanha kaivo keskellä huonetta.

Viinikahvila on auki vain torstaista sunnuntaihin, joten sain ylellisestä yksityispalvelua tänään keskiviikkona. Özgul paistoi meille flammkuchenit, jota nautimme laadukkaan viinin kera. Jälkiruuaksi turkkilaista kahvia ja Özgulin leipomaa juustokakkua. Montakaan ruokapäivitystä en ole blogiin tehnyt, mutta nyt on kyllä pakko. Sen verran erikoista tämä nyt on. 

Kiertelimme vielä ihastelemassa Kettwigin vanhoja rakennuksia ennen paluuta. Seudulle tyypillinen ratkaisu rakentamisessa oli liuskekivipäällysteiset fasadit ja katot. Näitä taloja näkyi useita, ja seinät näyttivät nopeasti katsottuna ihan paanupinnoilta. En tiedä saako valokuvista käsitystä, mutta tässä kuitenkin muutama havainnollistamaan näitä erikoisia taloja.